Kohti unelmia – vaikka kantapäät kolahdellen

Tästä se alkaa: ”Unelmat todeksi” -blogi! Tai ”Porukalla parempaa” tai ”Yhdessä ihanampaa” tai ”Kotia kohti” – tai mitä vain haluamme. Voi se olla myös ”Kivikossa kompastellen” tai  ”Vaivalla vastamäkeen”, myös joskus ”Eksyksissä ihmetellen”. Kävimme pari viikkoa sitten porukalla tutustumassa Helsingin Jätkäsaaressa Malta-talon yhteisöön, ja kaiken sen toteutuneen ihanuuden keskellä saimme kuulla myös tarinoita sinnikkyydestä ja kovasta työstä seitsemän vuoden matkalla kohti unelmaa. Mutta siellä se on, käykää katsomassa! Itse elättelen toivoa hieman lyhyemmästä matkasta kohti tavoitetta, kun ei tarvitse ihan kaikkia pyöriä itse uudelleen keksiä.

Paljon vipinää on syntynyt, se riemastuttaa näin yhdistyksen puheenhoitajan penkillä. Nettisivu on aukaistu, jäsenilmoitus sitä kautta täytettävissä, rakennushankeryhmä laitettu pystyyn, kyselyjä hankkeesta lisääntyvässä määrin itse kullekin tullut. Nyt on lanseerattu myös kuukausittainen yhteisöfoorumi: kevään kokoontumisajat ovat 4.4., 2.5. ja 6.6. klo 18-20 ja paikka on Kankaan porttirakennus. Myös yhdistyksen hallitus pyrkii kokoustamaan samana päivänä. Lisäksi toukokuulle varataan yksi lauantai pidemmälle unelmointi- ja tutustustumistapahtumalle. Pidetään kanavat avoinna, jotta tarinoista ja haaveista tulee yhteisiä tavoitteita.

Haluan avautua omista keskeneräisistä unelmistani vähän. Kymmenen vuoden päästä ajattelen asuneeni Kankaalla yhteisessä kerrostalossamme jo muutaman vuoden. Tuoreehkona eläkeläisenä iloitsen mahdollisuudesta nauttia monenikäisestä ja värikkäästä seurasta yhteisessä takkahuoneessa, saunassa tai peliluolassa halutessani. Joskus voin kuluttaa paljonkin aikaa mieheni kanssa omassa yksityisessä lintukodossamme ihan kahdestaan. Kun lastenlapset tulevat vierailulle, he pääsevat liittymään laajennettuun perheeseen ruokailun tai muun oleskelun merkeissä. Eipä siis kovin erikoista, taidan tyytyä aika tavalliseen. Tärkeintä minulle on se, että en ole yksin enkä edes kaksin vaan ihmisten keskellä ja kanssa, siis turvassa. Tuskin maltan odottaa, että muiden toiveet rikastavat omiani ja synnyttävät jotain sellaista, mitä emme ole yksin keksineet kuvitellakaan!

Vaikka jossain vaiheessa, mahdollisesti piankin, tulee se kohta, jolloin joudumme tekemään toiveiden karsimista ja ”kill our darlings”, niin annetaan tässä vaiheessa itsellemme ja toisillemme vapaus ideoida ja unelmoida! Jos liekki on tarpeeksi iso, siitä tulee myös hyvä hiillos…

Tapaamisiin 4.4. portilla!

Eeva-Liisa

One Comment

  1. Jes, tästä se lähtee!! Ihokarvat nous pystyyn kun luin kirjoitustasi – helppo samaistua noihin haaveisiin ja unelmointiin. Kiva olla mukana 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *